Se käveli baarin ovesta sisään ja mä en ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Enkä mä nähnyt sen jälkeenkään. Se tuli baaritiskille suoraa päätä mun viereen, mun oikealle puolelle. Ja mä tuijotin sitä suoraan silmiin. Mä olin kotona.
Me naitiin koko yö. Kuin eläimet. Se oli täydellistä. Se oli rajua ja hellää, se oli orgasmia orgasmin perään. Tuntematon ihminen mun sängyssä ja mä annoin kaiken. Vastustelematta mitään, pelkäämättä yhtään mitään ja mä en nukkunut, koska mä halusin olla hereillä. Jos se tekee lähtöä, mä voin sanoa sille, että älä lähde, jää.
Aamun sarastaessa mä yritin löytää vetoketjua sen iholta, että olisin voinut ujuttautua sen sisään. Asua siellä, sen sisällä. koska mä olin kotona.
Nainen minussa heräsi henkiin. Halusin kulkea sen kanssa kaikkialle ja kaikkialla. Mun ryhti parani yhdessä yössä ja kun kaivoin korkeakorkoiset saappaat kaapin perältä, se parani entisestään. Työpäivien jälkeen halusin nopeasti kotiin, että voidaan taas naida, että mä voin olla kiinni siinä, ettei se karkaa. Mä annoin sille avaimen.
Mun soulmate. Peili. Ihan ku oltais tunnettu aina. Tuttu.
Kaikki meni nappiin heti alusta. Molemmat oltiin aamuvirkkuja. Mun pienessä asunnossa oli hyvin tilaa kahdelle. Keittää aamukahvia ja lähteä töihin.
Sillä ei ollut kotia.
Eikä paljon muutakaan.
Mutta se oli tullut mun elämään, että mä voin sen pelastaa. Maailman murjoman miehen. Että mä voin näyttää sille mitä on aikuisen naisen rakkaus.
Että tästä tulee täydellistä!
Sitten tuli joulu ja siitä lähtien kaikki meni pieleen. Valui hiekkana sormien lomasta. Se oli sellaista valkoista hienoa hiekkaa ja tulikuumaa, auringon paahtamaa. Mä puristin lujempaa sormia yhteen.